Kohti viikonloppua

Viikonloppu uudessa paikassa tuntuu vielä erityisen kivalta, koska se tarkoittaa, että kaksi aikuista on taas pari päivää jakamassa päivien vuoristoradat. Tuttuja ei vielä liiaksi uudessa kotikaupungissa ole poikkeuksena leikkipuistojen tutut äidit ja isät, joiden kanssa siellä hiekkalaatikon reunalla viikottain samaan aikaan istutaan. Nekin aikuiset kontaktit ovat tietysti erittäin tervetulleita. Ja kävihän meitä kotipihalla moikkaamassa saman talon yksi suomalainenkin, joka oli kuullut pihalla tuttua kieltä.

Viikonloput ovat aina hyvin tervetulleita myös siinä mielessä, että kumpikaan lapsista ei ole vielä hoidossa, ja jos yrittäisin väittää, että viikot eivät välillä heidän kanssaan ole raskaita, niin valehtelisin. Kyllä niistä aina huumorilla ja oikealla asenteella selvitään, mutta joskus toivoisin viettäväni yhden päivän myös ylhäisessä yksinäisyydessäni. Äitini piti alunperin olla meillä ensimmäisen kerran jo arjen pienenä helpottajana huhtikuussa, mutta korona päätti toisin. Pohdinpa tässä vain niitä latautuneita odotuksia siihen hetkeen, kun viimein saan hetken hengähtää ja päästään vaikka miehen kanssa kaksin lenkille tai illalliselle, siinä voi parituntinen tuntua viikolta.

Sen aika ei ole vielä, joten kirjoittelen tähän alle hyväksi todetut vinkit rentouttavaan ja mukavaan viikon lopetukseen juuri tähän hetkeen.

  • Kannattaa siivota torstaina. Silloin saa herätä perjantaina jo valmiiksi puhtaaseen kotiin ilman olkapäällä istuvaa mörköä likaisesta vessasta tai muruisesta keittiöstä. Vaihdoin tänään myös lakanat, viikonloppuna nukutaan pehmeissä ja puhtaissa pellavalakanoissa.
  • Kun viikonlopun ruuat onnistuu suunnittelemaan jo viimeistään torstaina valmiiksi, niin ruokakaupan ruuhkiin ei tarvitse mennä. Äitienpäivä on Ruotsissa tänä sunnuntaina, niin veikkaan, että ruuhkat ovat vieläkin suuremmat kuin normaalisti. Varasin ainekset jo pitsaan ja parsarisottoon. Raparperipiirakkaa leivotaan myös, taitaa olla aika parhaimmillaan juuri nyt. Ruuanlaitonkaan suhteen en kuitenkin ole suunnitelmallisimmasta päästä, joten jostain lehdestä inspiroituneena saatan joutua juosta Ica:an vielä yhden lisätäydennyslenkinkin.
  • Perjantaina ei välttämättä kuitenkaan aina huvita kokkailla, joten olemme pyhittäneet sen jo varmaan monta viikkoa putkeen noutoruualle. Olen edelleen varsin fiiliksissä siitä, että viimeinkin asumme ruokalähettien tavoitettavissa. Viime viikonloppuna syötiin vietnamilaista, tänä perjantaina jotain muuta.
  • Puhelimestani löytyy pitkä Skånen vinkkipankki, ja sitä olemme yrittäneet viikonloppuisin aina lyhentää. Tällä viikolla vuorossa on Helsingborgin seutu, koska sieltä läheltä löytyy parikin vierailemisen arvoista paikkaa, ”kesämetropoliksi” kutsuttu Båstad ja Sofiero slottsträdgård. Katsotaan ehditäänkö molempiin vai pitääkö ne jakaa kahdelle eri päivälle, koska itse Helsingborgiinkin olisi kiva tutustua, ja retkille on aina varattava aikaa myös leikkipuistoille.
  • Ja hei, viikonloppuhan ei tule ilman kukkia. Viime viikolla ostin ensimmäiset pionit ja toiset hain tänään. Hinta niissä on pikkuhiljaa tippunut jo lähes siedettävälle tasolle. Markettipioneista olen luopunut, koska en jaksa arpoa niiden aukeamista. Kesäkuussa harvemmin ostan kukkia, koska keräilen ne usein luonnosta maljakkoon. Täytyykin ennen juhannusta metsästää parhaat kukka-apajat tästä läheltä.
  • Aurinkoa on luvattu ainakin seuraavat kymmenen päivää, joten myös viikonloppuna on luvassa paljon ulkoilua, parvekekahveja ja toivottavasti taas vähän pidempi juoksulenkki. Huomenna pääsee molemmat tytöt myös ratsastamaan, koska Kummingården Ridlekis tarjoaa myös vartin heppailukokeiluja perheen ihan pienimmillekin. Nuorimmainen on nyt jäänyt aika suruissaan aina maneesin reunaan sunnuntaisin, kun isosisko on lähtenyt metsäratsastukselle. Huomenna pääsee hänkin kokeilemaan.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!

Iltalenkin varrelta

Olen vähän herätellyt juoksuinnostusta taas raskauksien jälkeen. Ensimmäisen ja toisen raskauden välissä oli aika tasan puolitoista vuotta, ja siinä välissä lenkit jokseenkin onnistui, mutta kävin silloin enemmän jumpissa. Toisen raskauden jälkeen yritin ensimmäisiä juoksulenkkejä puolen vuoden jälkeen synnytyksestä, mutta niiden onnistumisprosentti oli aika heikko, ja jatkui heikkona pitkään kunnes otin itseäni pakon edessä niskasta kiinni tietynlaisen lihaskuntoharjoittelun kanssa. En ollut uskaltanut kokeilla kunnon hölkkälenkkiä hetkeen, mutta muutto uuteen paikkaan ja korona nostivat taas innon huippuun, ja vitsi se ilon leimahdus, kun tajusin, että juoksu taas sujuu.

Eli, tervetuloa mukaan sunnuntain iltalenkille maisemien muodossa. Olin ennen ehdottomasti aamu-urheilija, paras aika lenkille oli heti sängystä noustua, ja voisin kuvitella, että kesän edetessä niin on ehkä edelleenkin. Nyt olen kuitenkin tähän asti täällä hölkkäillyt iltaisin, ehkä olosuhteiden pakosta, mutta kroppa on tuntunut myös olevan energisimmillään poikkeuksellisesti kuuden jälkeen illalla. Aamut täällä ovat olleet edelleen aika viileitä, ja koiralenkkiä ei meillä voi yhdisää juoksuun, koska koira ja hänen ymmärtämättömyytensä pidempiä hölkkälenkkejä kohtaan. Mukavuudenhaluisen keski-ikäisen yorkin lenkit ovat haisteluita ja lyhyitä lintujen ja oravien motivoimia sprinttejä varten.

Tänään myös havahduin siihen, kuinka kivaa on lopettaa viikko juoksulenkkiin. Maanantaina herää varmasti vähän virkeämpänä ja iloisempana, kun muistissa on vielä illan reippailu. Lenkit eivät ole olleet pitkiä, noin viiden kilsan pituisia, mutta en mitään matkaennätyksiä ole lähtenyt tavoittelemaankaan, vain pään tuulettamista, pientä sykkeen nostoa, kunnon ylläpitoa ja hyvää mieltä. Jos juoksen kesällä 7 kilometriä, niin olen jo tyytyväinen. Juoksen aina lähimmän hevostallin kautta, koska matkalla voin parhaimmassa tapauksessa käydä vielä vähän heppojakin taputtelemassa. Kotimme on aika kivasti kaupungin ja jonkinlaisten peltomaisemien välissä, joten fiiliksen mukaan voi valita, mihin suuntaan tossuja liikuttaa. Toistaiseksi juoksu on tuntunut parhaalta hiekalla, joten suunta on ollut aina sama. Matkalta löytyy hevosten lisäksi kirkko, pieni vesistö, paljon peltoa, söpö pientaloalue, kauniita pihoja ja usein myös jäniksiä ja fasaaneja. Tänään juoksin poikkeuksellisesti ilman musiikkia podcast korvissa, ja totesinkin sen olevan hyvä tapa pitää vauhti maltillisempana. Varmasti juuri siitä syystä illan lenkki kulki aika kivasti. Juoksun lisäksi kävisin tosi mielelläni myös hot jooga tunneilla, ja vaikka paikallinen sali vanhassakaupungissa onkin ollut koko ajan auki, ei sinne meneminen ole tuntunut ajatuksena vielä hyvältä. Kotijoogan voimaan on siis toistaiseksi uskominen.

Energistä alkavaa viikkoa!

Kaupungin parhaat kanelipullat?

Ilmeisen luotettavalta lähteeltä kuultuani kaupungin parhaista kanelipullista, kiihdytin tietysti rattaat perjantaina suorinta reittiä paikalle. Kyseessä on itseasiassa kahvilaketju St. Jakobs Stenugnsbakeri , minkä toimipisteitä löytyy ainakin neljä Malmöstä ja mahdollisesti yksi Lundista. En ole ihan varma, onko kysessä koko Ruotsin kattava fikapaikka, ehkä ei. Mutta pullat, ne todellakin olivat hyviä, sekä kardemumma että kaneli, koska tuttuun tyyliin sain myös vaihtarit. Niin hyvää kanelipullaa en ole ehkä syönyt, ainakaan tosi pitkään aikaan. Paikka itsessään oli sekin superviehättävä, niin kuin nyt Ruotsissa olettaa saattaa – viihtyvyyteen ja esteettisyyten panostetaan, ja taito myös osataan. Tänään vanhankaupungin lauantaikävelyllä kävin hakemassa myös paikan toisesta pisteestä kauppahallista tuoreen leivän kotiin, koska viikonloppuna nyt pitää vain saada hyvää leipää. Sekin oli oikein hyvää, ja muutama onneksi vielä jäljellä, koska olimme liikkeellä viimeisillä hetkillä juuri hieman ennen viittä.

Samaisella perjantaipullarundilla eilen astuin myös sisään kauppaan,jota olen tähän asti ihaillut vain ulkopäin, AB Smålandiin. Ovella olin jo täysin myyty ja valmis muuttamaan sisään. Toiveissa oli löytää mukaan söpö perjantaipuska, mutta sitä en tiennyt, että pääsen itse kokoamaan kimpun runsaan kukkapöydän antimista. Kyseessä on ihana vehreä lifestyle -kauppa, mistä löytyy myös kahvila. Kuvat puhukoon puolestaan.

Lähes kolmen kuukauden kokemuksen perusteella voin todeta varmaksi, että Ruotsissa ei varmasti kaikki ole paremmin, mutta siinä mielessä ruoho on hieman vihreämpää, että tällaisen kauneutta rakastavan silmiä kyllä osataan helliä paikassa kuin paikassa. Kaupat ja kahvilat ovat kauniisti suunniteltuja pieniä yksityiskohtia myöten ollakseen kuitenkin samalla rentoja kohtaamispaikkoja, kukkaistutuksista huolehditaan, niitä vaalitaan ja niitä on joka paikassa, kukkakaupat huutavat ihmisiä sisään ja istuttamaan, lasten leikkipaikat ovat houkutteleviä ja inspiroivia ja jopa parkkihallin hissin nappien värit tuntuvat olevan tarkkaan suunniteltuja. On se sitten pinnallista tai ei, niin itse arvostan kauneutta ympärillä, ja tykkään, että viihtyvyyteen panostetaan. Ehkäpä juuri sen vuoksi oma parvekepuutarhakin vihertää ja hyllyt pysyvät ojennuksessa. Inspiraatiota on ainakin tarjolla joka nurkan takana.

Hauskaa viikonlopun jatkoa! Palaan pian. Huomenna päästään taas heppailemaan!

Parvekepuutarha ja skånelaiset puutahrasuosikit

Viimeiset viisi kesää meillä oli sekä piha että parveke. Kerrostaloon muuttamisen jälkeen täällä, ulkoalue typistyi vain parvekkeeseen. Onneksi näissä uudiskohteissa parvekkeet ovat suhteellisen kookkaita, niin ulkoeloa on mahdollisuus edelleen ihan hyvissä määrin jatkaa. Tässä pienessä ajassa tuosta parvekkeesta on tullut varmasti yksi suosikkipaikoistani koko kodissa. Alusta asti oli ilmiselvää, että rakennan sinne minipuutarhan pihasta ja vehreydestä muistuttamaan – homma alkoi oliivipuusta ja laventelista, ja on levinnyt nyt orvokkeihin, pelargonioihin, tomaatteihin ja yrtteihin. Orvokit ovat muuten niin helppohoitoisia ja kiitollisia kukkia, että niillä suosittelen kasvatusharrastuksen aloittamaan sekä pihalla että parvekkeella.

Skånelaiselta pihalta tai parvekkeelta löytyy selkeästi tänä keväänä paljon oliivipuita tai muita vihreitä puita tai istutuksia, vaaleanpunainen pelargonia on varmasti myös puutarhakauppojen top kolmosessa, ja itseään on turha kutsua ylpeästi Malmöläiseksi ilman tuollaisia parvekelamppuja. Laskin, että pelkästään meidän talosta ainakin 18 parveekkeella sellaiset on, ja ihan kaikkia parvekkeita en tuohon laskutoimitukseen ehtinyt edes stalkata. Mutta onhan ne kivan näköiset vehreiden istutuksien vieressä valaisemaan tuleviä lämpimiä kesäiltoja. Meillä oli sellaiset myös vanhan kodin terassilla. Samoin parina viime kesänä olen istuttanut vaaleanpunaisia pelarginioita, joten näihin trendeihin ei kauaa tarvinnut tänäkään vuonna mukaan houkutella.

Tomaatit ja yrtit istutin tuohon samaan laatikkoon. Luin jostain, että tomaatti ja basilika jotenkin kasvussa ja vedensäätelyssä tukevat toisiaan, joten siellä ne nyt istuu vierekkäin, katsotaan mitä tulee. Se, että ylipäätänsä luin jotain ohjeita, on aika tavatonta, yleensä teen tätä hommaa aika fiilispohjalta, meni syteen tai saveen. Tomaatin ja basilikan lisäksi, istutuslaatikossa kasvaa myös tilliä. Vuosien kokemuksen perusteella sanoisin sen olevan yrteistä kiitollisin. Yhdellä kauniilla sitruunapuulla haluisin vielä minipuutarhaani kasvattaa, sellaisella vähän isommalla.

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua kaikille!

Loppuun vielä muutama suositus viikonlopulle:

  • Apple TV+ Beastie Boys Story, tää oli mun mielestä hauskasti toteutettu ja on katsomisen arvoinen, vaikka ei bändistä mitään juuri vielä tietäisikään.
  • Lehtikaalipitsa. Tein tätä eilen ja resepti oli tosi hyvä. Alan muutenkin lämmetä mattimyöhäisenä tuollaisille valkoisille pitsoille.
  • Pikakahvi. Meillä loppui tässä taannoisena aamuna kahvi (siis en edes ymmärrä, miten se on mahdollista), ja olimme lauantaiaamuna ilman kahvia. Vastapäätä kadulta löytyy pieni kauppa, minkä valikoima on kuitenkin hyvin rajallinen, kahvivalikoima on vähintäänkin outo. Juoksin sinne aamun koiralenkillä ja ainoa tuttu kahvivaihtoehto oli iso pikakahvipurkki. Se ei itseasiassa ollut hassumpaa, tuli mieleen jotkut vanhat etelänlomat. Nyt se on tuolla ylähyllyllä odottamassa taas sitä uutta päivää, kun ykköskahvi loppuu. Meillä muuten kuluu tällä hetkellä tosi paljon enemmän kahvia kotona, kuin normaalisti, ja vasta sitä kului niillä viikoilla, kun mieheni työskenteli kotoa.
  • Lyyraviikuna, seuraava kasviostokseni kotiin sisälle. On muuten tosi viehättävän näköinen (ilmeisesti) puu.

Metsäratsastus ja banaanikakkua

Jihuu, pitkä toive toteutui viikonloppuna, kun vanhempi tyttö pääsi viimein ratsastamaan. Tähän asti kokemukset ovat rajoittuneet Haltialan ja Rehndalin lyhyisiin ponilenkkeihin, nyt tiedossa oli vajaan tunnin metsäratsastus. Kokemus oli ehdottomasti koko hinnan arvoinen ja enemmänkin. Vartti ennen ratsastusta poniin tehtiin tuttavuutta, harjattiin karvaa ja letitettiin harjaa, minkä jälkeen lenkki alkoi. Maisemat vaihtelivat pellolta ja hiekkateiltä metsäpolkuihun, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Kokemus oli suorastaan idyllinen. Pari ohjaajaa johtivat lenkkiä ja vanhemmat taluttivat itse lastensa poneja. Mainittuani ilmoittautumisessa olevamme retkellä ensimmäistä kertaa, valikoitui meille rauhallinen ja kiltti Lilja-poni. Niin rauhallinen hän oli, että juoksusuoralla (mikä kieltämättä tuli meille hieman yllätyksenä) Liljalla oli haasteita jaksaa juosta kolmea metriä pidempää matkaa. Kun ei huvita, niin ei huvita. Näin ensikertalaisina se sopi meille mainiosti ja taputtelimme ja kannustimme ponia tarpeeksi rauhallisesta kyydistä. Lapsille tallilla on tarjolla myös lyhyitä ratsastuskokeiluja ja puolentunnin alkeistustunteja, joilla opetetaan liikkeelle lähtöä, pysättämistä ja kääntämistä. Tunteja on tarjolla myös aikuisille. Houkutus on kieltämättä aika suuri.

Koko tuo Kummingårdenin Ridlekiksen alue oli uskomattoman ihana, paikalta löytyi ponien ja hevosten lisäksi niin kissoja, kanoja kuin kalojakin. Kahvilan pihalla oli tramppa ja keinulauta, ja ympäristö oli vehreä ja superkaunis. Ison erityismaininnan ansaitsee paikan kahvila Wasabi Orangeri café & butik. Olen aika varma, että se oli kaunein kahvila, missä olen ikinä ollut. Erilaset puupöydät ja puu- ja rottinkituolit olivat asteteltu kauniisti ison kasvihuoneen sisään. Jokaiselta pöydältä löytyi iso ja näyttävä huolitellusti viimeistelty upea kukka-asetelma, tarjolla oli mm. banaanikakkua, kardemummakierteitä, kookospalloja ja jäätelöä. Paikka tarjoaa torstaisin ja perjantaisin myös lounasta ja viikonloppuisin brunssia. Aurinkoisesta ilmasta huolimatta emme kahvitelleet ja syöneet ansaittuja jätskejä ulkona, sisällä tunnelma oli nimittäin aika erityinen. Ihana paikka! Sinne palaan varmasti monta kertaa uudestaan. Uusi metsäratsastus on jo varattu.

Kivaa viikkoa kaikille! Palaamisiin.

Ensimmäisiä havaintoja Malmösta

Vaikka vajaan kahden kuukauden aikana vallitsevasta tilanteesta johtuen en ole kovinkaan paljon vielä uuteen kaupunkiin tutustunut, niin uskallan jo kertoa jotain huomioita, mihin olen toistuvasti törmännyt. Malmö vaikuttaa ensikosketuksen jälkeen varsin mukavalta ja viihtyisältä paikalta – vanha kaupunki on kaunis, kaupunki on ihania puistoja täynnä, ihmiset ovat ystävällisiä, koiria on paljon ja esimerkiksi ravintolatarjonta vaikuttaa olevan todella kattava (ja mikä parasta, pääsemme nauttimaan Foodoran hyödyistä pitkän odottelun jälkeen). Tähän asti olemme viettäneet paljon aikaa kotikulmilla, koska julkiset kulkuneuvot tai muut ihmispaljoudet eivät ajatuksena vielä houkuttele. Olen ajatellut asian niin, että eivät ne paikat mihinkään katoa, nyt vain siirrämme tiettyjä juttuja tuonnemmaksi. Alussa tuntui hetken aikaa tosikin surkealta, että kaikki ravintola- ja kahvilareissut on pannassa, Köpikseen ei ole mitään asiaa ja lasten tutustuttaminen muihin lapsiin paremmin on aika kyseenalaista. Mutta tässä ajassa asiaan on tottunut, ja nyt vain odotamme parempaa ja monimuotoisempaa aikaa. Nyt kuitenkin niihin varsinaisiin havaintoihin:

  • En ole vielä missään vaiheessa törmännyt niihin kuuluisiin Malmö-ennakkoluuloihin. Uskon, että uutisoinnin vuoksi lähes kaikilla on jonkinlainen mielikuva kaupungista. Itse olin asian suhteen jo alkuun aika avarakatseinen, ja uskoin kaupungin olevan turvallisempi ja lämpimämpi, kuin välillä uutiset ovat antaneet ymmärtää. Ja tältä tuntuu edelleen. Varmasti löytyy täältäkin turvattomampia alueita, ja toki kotia etsiessä otimme asian huomioon. Mutta ainakin toistaiseksi kaupunki on näyttänyt vain parhaat puolensa, enkä voi kuin kehuskella uudella kotikaupungilla.
  • Kaikki kukkakaupat ovat superkauniita, esillepanot ovat upeita ja valikoimat tosi laajoja. Ohi on vaikea kävellä, ettei mitään puskaa kotiin kantaisi. Varmasti juuri osittain tästä syystä meillä on ollut viime aikoina tosi paljon kukkia. Ihan ehdottomat suosikkikevätkukat ovat tällä hetkellä hyasintit. Muutama vaaleanpunainen leikkohyasintti maljakossa, siitä on kuulkaa joulu kaukana.
  • Ja koska nyt kukka-aiheissa ollaan, niin jatketaan parvekkeista. Niihin tunnutaan panostavan tosi paljon. Ilmeisesti kauniit kukkakaupat inspiroi muitakin asukkaita. Ja varmaan puolella parvekkeista on sellaiset ympärivuotiset kausivalot, tiedättekö sellaiset isot lamput, jotka on aseteltu kauniisti kaiteelle. Meillä oli sellaiset edellisen kodin terassilla vuoden ympäri, mutta koska ne oli vähän rikki, niin emme kantaneet niitä mukana tänne. Nyt kuitenkin olen lamppuja muiden parvekkeilla tuijotellut tarpeeksi kauan, ja aion käydä ostamassa taas meillekin. Parvekkeilla näkyy paljon mm. oliivipuita ja tuijia (tai jotain samantapaisia), ja itseasiassa ylipäätänsä enemmän isoja vihreitä kasveja kuin kukkia. Itse olen alkanut askarrella omalle parveekkeellemme pientä hyötypuutarhaa laventelien, oliivipuun ja orvokkien sekaan.
  • Sellainen pieni negativinen huomio on helppo tehdä, että ihmiset polttavat paljon tupakkaa, se tuntuu olevan paljon yleisempää kuin Suomessa. Tuntuu, että viime vuosien aikana tupakanpoltto on vähentynyt Suomessa ainakin pääkaupunkiseudulla radikaalisti, näin ei tunnu olevan täällä. Myös jollain meidän lähiparvekkeella sauhutellaan, mikä pakottaa pitämään ovea välillä kiinni kauniina lämpiminä päivinä. Olen jotenkin elänyt siinä uskossa, että Suomessa olisi parveketupakointi kielletty jossain vaiheessa. Onkohan näin? Täällä näyttäisi vain olevan erikseen jonkinlaisia ”allergiataloja”, mitkä ovat ”rökfri”.
  • Skåneen palaan varmasti useammassa postauksessa vielä tässä lähitulevaisuudessa, mutta todettakoon jo nyt, että onhan tämä alue kaunis – tasaista, avaraa, pitkä kaunis rantaviiva upeine hienohiekkaisine rantoineen, ja lyhyet ajomatkat mahdollistavat lyhyetkin retket aina vain uusiin pikkukyliin, kaupunkeihin ja rantakohteisiin. Kesän lomareissut ulkomaille ovat jo menetettyjä haaveita, mahdollista on, että emme pääse Suomeenkaan, joten onneksi lähellä on siis nämä kaikki ihanat kauniit rannat, joissa voimme aurinkoisina päivinä lorvia.
  • Kevät tulee tänne aikaisin. Tavallaan kai se olisi pitänyt jo aiemminkin ymmärtää, koska hieman etelämpänä tässä kuitenkin ollaan. Maaliskuun lopussa oli mahdollista vaihtaa lasten kevätkengät lenkkareihin ja pakata talvikamat varastoon, ilman takkia on ollut mahdollista ulkoilla jo usempana päivänä ja parina päivänä mittari on näyttänyt varjossakin jo lähes 20 astetta. Tähän on kuitenkin pakko lisätä, että Malmössä tuulee todella usein ja isosti, välillä jopa niin, että lapset pelkäävät lähteä ulos. Vanhempi tyttö usein ulos lähtiessä ensin sisältä tutkailee puiden liikkeitä ja kysyy tuulen voimakkuudesta. Pari kovaa puuskaa on näköjään jättänyt hetkelliset traumat. Pääsääntöisesti ilma on kuitenkin ollut viimeiset viikot todella hyvä ja aurinkoinen, en edes muista milloin täällä olisi viimeksi satanut, ehkä joskus ensimmäisillä viikoilla.
  • Hevostalleja kaupungissa tuntuu olevan myös joka kulmalla, meidän lähelläkin useita. Pian vanhempi tyttö (ehkä äitikin) pääsee ratsaille, jee.

Kivaa sunnuntaita kaikille! Palaan ensi viikolla vappubrunssi-ideoiden merkeissä.

Muutosten vuosi

Pitkä aika on viime käynnistä täällä, mutta edelleen toiveissa elää, että pian aikaa tänne olisi enenevissä määrin. Uutisiakin on, blogi ja meidän perhe muuttaa maisemaa jo ihan muutaman viikon kuluttua, koska uusi koti odottaa Skånessa Malmössä. Asia realisoitui vasta joulukuussa, joten pientä hässäkkää on ollut asunnon myymisen, uuden kodin löytämisen, muuttojuttujen ja muiden liikkuvien osien parissa. Nyt onneksi alkaa näyttää joltain osin jo valoisammalta. Päätöksen jälkeen muutama ensimmäinen päivä kiisi tunteesta toiseen, mutta sen jälkeen olen ja olemme olleet tasaisen onnellisia ja tyytyväisiä uusista tuulista. Tottakai pieni haikeus on koko ajan läsnä, koska Suomeen jää kaikki läheiset ihmiset, vanha koti, päiväkoti ja kaikki muu tuttu ja turvallinen. Mutta liikaa ei pidä velloa niissäkään ajatuksissa, koska varmasti tämä mahdollisuus tuo myös paljon uutta, jännittävää ja jotain parempaakin. Ja Ruotsihan ei ole kaukana, aika moni sukulainen on jo lennot varannut vierailulle ja nopeasti päästään itsekin aina tarvittaessa ja kovan ikävän iskiessä Suomeen.

Olen itseasiassa todella inspiroitunut uudesta kodista, tulevasta kaupunkiasumisesta, lasten mahdollisuudesta oppia uusi kieli helposti, Kööpenhaminan läheisyydestä ja ihan vain yksinkertaisesti Ruotsissa asumisesta. Jotenkin se on tuntunut sellaiselta henkiseltä kotimaalta jo joskus aiemminkin. Tukhomassa olin aikoinaan vaihdossa puoli vuotta opiskelujen alkutaipaleella, ja sen jälkeen aarrekartassa on ollut useana vuonna ajatuksia Ruotsissa asumisesta. Nyt se sitten toteutuu. Tehkääpä siis aarrekarttoja! Kyllä niitä haaveita pääsee toteuttamaan, tavalla tai toisella.

Meidän ulkomaakomennuksella (mikä siis ei ole varsinaisesti komennus) ei ole mitään määräaikaa ja olemmekin sopineet, että niin pitkään ollaan kuin siltä tuntuu. Jos itsetutkiskeluun vuosien aikana on yhtään luottamista, niin uskon olevani muuttuviin tilanteisiin helposti sopeutuva ihminen ja kotihan on siellä, missä perhekin on. Lasten sopeutumisesta en osaa olla huolissani, koska onneksi he ovat vielä aika pieniä. Erityisesti esikoiselle uusi päiväkoti tulee tuottamaan varmasti hankaluuksia alussa, mutta niin olisi tapahtunut päiväkodin vaihdossa Suomessakin. Toki asiaa vaikeuttaa lisää uusi kieli ja siihenkin pitää varautua, että ensimmäisten kuukausien aikana hän ei päiväkodissa ainakaan liikaa puhu. Lasten päiväkodin alkuun olen itseäni jo henkisesti aika paljon valmistanut, vaikka emme vielä edes tiedä milloin he pääsevät sen aloittamaan. Uskon, että niin kutsuttu integroituminen olisi vauhdikkaampaa, jos paikan jo keväällä saisimme. Muussa tapauksessa keksitään muita sopeutumiseen hyväksi havaittuja keinoja sinne elokuuhun asti.

Näillä ajatuksilla olen siis uuteen vuoteen lähtenyt. Olo on hyvin odottava ja positiivinen, näin tämän varmasti juuri piti mennäkin. Blogissa siis luvassa tänä vuonna ainakin sopeutumista uuteen kotiin ja maahan, reissuja Etelä-Ruotsissa, Malmö- ja Kööpenhamina-vinkkejä, toivottavasti paljon kamerakuvia ja tietysti myös uuden kodin sisustusjuttuja. En tiedä onko sisustuskärpänen puraissut eniten auringon ja tulevan kevään vai uuden kodin johdosta, varmasti molempien.

Kuvat on otettu meidän tammikuisen lauantain päiväreissulta uuteen kotikaupunkiin, kun käytiin mieheni kanssa ajelemassa kaupunkia ristiin rastiin ja yritettiin saada paikasta edes jonkinlainen mielikuva. Mieheni toki on reissannut Malmössa jo pidempään, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen.

Kivaa viikkoa! Ja hauskaa, kun vielä löysit tänne.