Muutosten vuosi

Pitkä aika on viime käynnistä täällä, mutta edelleen toiveissa elää, että pian aikaa tänne olisi enenevissä määrin. Uutisiakin on, blogi ja meidän perhe muuttaa maisemaa jo ihan muutaman viikon kuluttua, koska uusi koti odottaa Skånessa Malmössä. Asia realisoitui vasta joulukuussa, joten pientä hässäkkää on ollut asunnon myymisen, uuden kodin löytämisen, muuttojuttujen ja muiden liikkuvien osien parissa. Nyt onneksi alkaa näyttää joltain osin jo valoisammalta. Päätöksen jälkeen muutama ensimmäinen päivä kiisi tunteesta toiseen, mutta sen jälkeen olen ja olemme olleet tasaisen onnellisia ja tyytyväisiä uusista tuulista. Tottakai pieni haikeus on koko ajan läsnä, koska Suomeen jää kaikki läheiset ihmiset, vanha koti, päiväkoti ja kaikki muu tuttu ja turvallinen. Mutta liikaa ei pidä velloa niissäkään ajatuksissa, koska varmasti tämä mahdollisuus tuo myös paljon uutta, jännittävää ja jotain parempaakin. Ja Ruotsihan ei ole kaukana, aika moni sukulainen on jo lennot varannut vierailulle ja nopeasti päästään itsekin aina tarvittaessa ja kovan ikävän iskiessä Suomeen.

Olen itseasiassa todella inspiroitunut uudesta kodista, tulevasta kaupunkiasumisesta, lasten mahdollisuudesta oppia uusi kieli helposti, Kööpenhaminan läheisyydestä ja ihan vain yksinkertaisesti Ruotsissa asumisesta. Jotenkin se on tuntunut sellaiselta henkiseltä kotimaalta jo joskus aiemminkin. Tukhomassa olin aikoinaan vaihdossa puoli vuotta opiskelujen alkutaipaleella, ja sen jälkeen aarrekartassa on ollut useana vuonna ajatuksia Ruotsissa asumisesta. Nyt se sitten toteutuu. Tehkääpä siis aarrekarttoja! Kyllä niitä haaveita pääsee toteuttamaan, tavalla tai toisella.

Meidän ulkomaakomennuksella (mikä siis ei ole varsinaisesti komennus) ei ole mitään määräaikaa ja olemmekin sopineet, että niin pitkään ollaan kuin siltä tuntuu. Jos itsetutkiskeluun vuosien aikana on yhtään luottamista, niin uskon olevani muuttuviin tilanteisiin helposti sopeutuva ihminen ja kotihan on siellä, missä perhekin on. Lasten sopeutumisesta en osaa olla huolissani, koska onneksi he ovat vielä aika pieniä. Erityisesti esikoiselle uusi päiväkoti tulee tuottamaan varmasti hankaluuksia alussa, mutta niin olisi tapahtunut päiväkodin vaihdossa Suomessakin. Toki asiaa vaikeuttaa lisää uusi kieli ja siihenkin pitää varautua, että ensimmäisten kuukausien aikana hän ei päiväkodissa ainakaan liikaa puhu. Lasten päiväkodin alkuun olen itseäni jo henkisesti aika paljon valmistanut, vaikka emme vielä edes tiedä milloin he pääsevät sen aloittamaan. Uskon, että niin kutsuttu integroituminen olisi vauhdikkaampaa, jos paikan jo keväällä saisimme. Muussa tapauksessa keksitään muita sopeutumiseen hyväksi havaittuja keinoja sinne elokuuhun asti.

Näillä ajatuksilla olen siis uuteen vuoteen lähtenyt. Olo on hyvin odottava ja positiivinen, näin tämän varmasti juuri piti mennäkin. Blogissa siis luvassa tänä vuonna ainakin sopeutumista uuteen kotiin ja maahan, reissuja Etelä-Ruotsissa, Malmö- ja Kööpenhamina-vinkkejä, toivottavasti paljon kamerakuvia ja tietysti myös uuden kodin sisustusjuttuja. En tiedä onko sisustuskärpänen puraissut eniten auringon ja tulevan kevään vai uuden kodin johdosta, varmasti molempien.

Kuvat on otettu meidän tammikuisen lauantain päiväreissulta uuteen kotikaupunkiin, kun käytiin mieheni kanssa ajelemassa kaupunkia ristiin rastiin ja yritettiin saada paikasta edes jonkinlainen mielikuva. Mieheni toki on reissannut Malmössa jo pidempään, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen.

Kivaa viikkoa! Ja hauskaa, kun vielä löysit tänne.

Perjantaipullapäivä

Hyvää alkanutta marraskuuta! Ihanaa, perjantai ja pitkästä aikaa perjantaipullapäivän kimpussa. Kolmen viikon aikana onkin kerääntynyt muistiinpanoihin sitä ja tätä.

  • Päivän perjantaipullat syödään…en siis tiedä vielä missä. Suunnitelmat ovat aivan auki. Aina hyviä vaihtoehtoja olisivat Levain, Patisserie Teemu & Markus ja Story.
  • Pitkästä aikaa voin myös vinkata loistavasta sarjasta: HBO:n Succession. Aloimme katsoa tätä mieheni kanssa viime viikolla aika ex tempore ja jäimme viimeistään toisessa jaksossa ihan koukkuun. Sarjassa on sopivassa suhteessa perhedraamaa, politiikkaa ja yritysmaailmaa ja tapahtumapaikkana New York ei ainakaan tunnelmaa latista. Henkilöhahmot ovat nerokkaita ja parasta sarjassa onkin se, että yhdessä jaksossa ei edes tarvitse tapahtua paljon ja silti se pitää tiiviisti otteessaan. Henkilöiden väliset kemiat, keskustelut ja yhteenotot ovat sarjan suola.
  • Jos tiedossa on vielä Halloween hulinoita viikonloppuna, niin hyvät tarjoilut lastenjuhliin voi loihtia helposti hämähäkkiteemalla. Hämähäkkikuppikakut saa aikaiseksi valmiista kuppikakkujauheesta, johon lisätään vain rypsiöljy ja vesi, kuorrute tummasta suklaasta ja tuorejuustosta ja koristeeksi lakunauhoista jalat, syötävät silmät saa ostettua valmiina leivontahyllystä hyvinvarustelluista ruokakaupoista ja päälle vielä vähän suklaaströsseleitä. Suolapalat saa tehtyä nakeista ja valmiista croissanttitaikinasta. Pieni pala taikinaa keskelle nakkia, viillot nakkien päihin, silmät nakinpaloista painettuna taikinaan ja uuniin. Viillot avautuvat hyvinkin hämähäkkimäisiksi jaloiksi. Tyttöni siis halusi järjestää naapurin lapsille Halloween-juhlat. Herkkujen lisäksi metsästettiin aarretta ja tanssittiin. Tämä on muuten minun ainainen kuvasuosikkini liittyen Halloweeniin.
  • Viikonloppuna kerään Halloween-koristeet pois ja haen jo tähdet varastosta ikkunoihin. Marraskuu antaa jo lupauksen joulusta. Koristeet laitan mielellään ajoissa esille, koska heti Tapaninpäivän jälkeen olen jo valmis pakkaamaan ne takaisin laatikoihin. Pitäisiköhän sunnuntaina leipoa jo pipareitakin. Ho ho ho vaan siis.
  • Itselläni on tällä hetkellä hieman ristiriitaiset fiilikset talven tulosta. Tavallaan lumi, joulu ja pieni pakkanen saa perhosia vatsaan, mutta sitten taas loska, räntä, pimeys ja jatkuva paleleminen ei. Katson aina tässä talven alla mahdollisuuksien mukaan Gilmore Girlsin joitain tuotantokausia ja sieltä jos jostain saa positiivista talvienergiaa. Negatiivisten ajatusten tullen mietin Lorelain suhtaumista lumen tuloon ja ahdistus on heti tipotiessään.
  • Tällä hetkellä mun suosikki instagram-tili on tämä. Jos rakastat Nykkiä tai tunnet suunnatonta allekirjoittaneen kaltaista ikävää kaupunkiin, tili joko auttaa tai aiheuttaa vielä suurempaa tuskaa. Tosi kauniita kuvia Nykistä tarjolla siis.
  • Viime viikonloppuna meidän oli tarkoitus viettää muutaman tunnin treffit miehen kanssa ja mennä leffaan ja ehkä myös pikaisesti pitsalle. Vaihdettiin lennossa suunnitelmat, koska halusin käydä kirjamessuilla. Hyväksi treffikomboksi osoittautui siis kirjamessut ja japanilainen ruoka. Pienen hetken olo oli tosi kulturelli. Tykkään tosi paljon japanilaisesta ruuasta, mutta käyn harvoin syömässä mitään muuta kuin sushia. Dumplingsit ja ramenkeitto oli ihana yhdistelmä. Tänään kokataan kuitenkin pitkästä aikaa uunifetapastaa.
  • Marraskuu ei muuten missään nimessä ole vuoden karsein kuukausi. Pimeä se voi olla, mutta täynnä odotusta ja tunnelmaa. Vuoden nihkeimmän kuukauden palkinnon saa vuosi toisensa jälkeen tammikuu. Tänä vuonna olemme onneksi ymmärtäneet helpottaa siitä viikon reissulla lämpöön.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Perjantaipullapäivä

  • Tänään kaikki ovat oikeutettuja perjantaipullalle, se on nimittäin kansallinen korvapuustipäivä! Traditio on kopioitu Ruotsista, jossa Kanelbullens dag -päivää on vietetty jo vuodesta 1999. Nämä hieman virallisemmat perjantaipullat syödään tänään Hernesaaren Birgitassa. Ehkäpä yhdistetään tähän lähileikkipuistokin.
  • Täydensin eilen hieman siemenvarastojani, koska aion leipoa, en puusteja, vaan pitkästä aikaa sämpylöitä, ”yön yli sämpylöitä”. En ole varma, miten perheeni tokenee sunnuntaiaamusta syrjäytettyäni banaanipannarit.
  • Illalla sudin vähän lisää meikkiä naamaan, otan jalat alle kotoa ja lähden viettämään iltaa naisten kesken. Tiedossa ravintolaillallinen ja yksi keikkakin, ihanaa päästä ulos! Tosin lauantaiaamuna toisenkin lapsen pitää nykyisin päästä tanssitunnille, niin se hieman rajoittaa rellestyksen määrää.
  • Viikon Netflix-suositus on Inside Bill’s Brain. Sarjassa syvennytään siis Bill Gatesin ajatuksiin ja elämään. Siis mikä hyvä mies hän onkaan. Tiesittekö, että hän on lahjoittanut yli 50 prosenttia omaisuudestaan vaimonsa kanssa yhteisen säätiön kautta mm. tarttuvien tautien torjuntaan kehitysmaissa. Tuli tarve saada tietää miehestä vieläkin lisää. Tiesin, että hän on lahjoittanut rahaa paljon hyväntekeväisyyteen, mutta, että kuinka paljon ja millä tavalla, ja kuinka isosti hän itse on siinä kaikessa mukana kehittämässä ja idoimassa. Ihailtavaa.
  • Sämpylöiden lisäksi viikonlopun ruokalistalla on Kylmänakki-yhteisön Boltsi-pastakastike. Kyseessä on siis nämä kovin kehutut kaura-siemenpyörykät. Ja jos ette vielä tiedä, mikä on Kylmänakki, kurkatkaa tuolla nimellä instagramista. Sieltä saa paljon pieniä arkisia vinkkejä keittöön ja helpohkoja ja herkullisen kuuloisia reseptejä, joiden taka-ajatus on saada nirsotkin lapset syömään. Yhteisön takana häärii Hanna Gullichsen ja Elina Ylitervo.
  • Tämän viikon lempiasu on ollut ehdottomasti mom jeansit ja muhkea ja laadukas neule. Poolopaita on tehnyt myös comebackin syysasuihini. Ehkäpä tänään saadaan joku kuvakin asusta.

Nyt kahville. Hyvää viikonloppua kaikille!

Syyskuvajahdissa

Teimme viikonloppuna leikkipuistoretken Kaivariin samalla toiveissa ottaa muutama syyskuva lapsista. No se nyt oli helpommin sanottu kuin tehty, ainakin kun toiveissa oli ottaa kuva, jossa molemmat istuisi tai edes seisoisi paikallaan ja mahdollisuuksien mukaan saada myös koira istutettua siihen johonkin väliin. Jos pienempi saatiin paikalle ihmettelemään esimerkiksi lentokoneen ääntä katse taivaassa, isompi oli ehtinyt jo möksähtää ja näytti kuvissa siltä, että alkaa itkeä hetkenä minä hyvänsä. Siinä vaiheesa jopa lasten isä tajusi kakkapissa-huumorin olevan enää ainoa vaihtoehto ja sekös nyt meidän lapsia sitten naurattaa. Tai nauratti edes pienen tarvittavan hetken, kunnes oli aika lahjoa koko jengi pullalla. Nuorin ei valitettavasti lahjonnasta ymmärrä vielä mitään, joten nauruyritysten jälkeen hän otti jalat alleen ja sessio loppui siihen. Lopputuloksena oli kaksi tai kolme aivan käyttö- ja teetätyskelpoista kuvaa kortilla, yhteenä kuvia oli yli 40. Kuvaukset päätettiin Ursulan pulliin, pienemmälle croissantti ja isommalle Berliinin munkki, minkä hän aina mahdollisuuden tullen valitsee. Siinä vaiheessa ei enää kenenkään suu ollut onneksi mutrussa eikä ollut kiire mihinkään. Kaikki hyvin siis.

Tosi kivaksi kuvauslokaatioksi osoittautui Kaivopuiston tähtitornin tilukset. Maisemaa riittää ja kuvien taustalle jäi kauniisti kellertyneiden puiden latvat. Ympäristö muuttui ruskaiseksi muuten aika yllättäen, ensin pari hassua puuta ja parissa päivässä koko maisema olikin sekoitus keltaista ja punaista, ainakin meillä.

Rakastan valokuvia ja valokuvausta. Ennen siihen vain oli kovin paljon enemmän aikaa. Viimeisen vuoden olen luottanut lähes täysin puhelinkuviin ja viimein tänä kesänä kamera pakattiin taas mukaan laukkuun, valitettavan harvoin edelleen. Olen usein palloillut ajatuksella palkata ammattikuvaaja ottamaan syyskuvia koko meidän perheestä, mutta sitten taas toisaalta ihan kelpokuvia onnistutaan ottamaan itsekin, niin siirrettiin ammattikuvaajaa vieläkin tuonnemmaksi. Studiokuvia en kaipaa, mutta jotain kivoja mahdollisimman autenttisia ulkokuvia koko perheestä olisi kiva vielä joskus saada.

Valokuvissa ja erityisesti niiden teetätyksessä on myös se hyvä puoli, että huonompina päivinä niihin tarttuminen usein auttaa muistuttamaan siitä, että ne huonotkin päivät muuttuvat aina paremmiksi, niissä on suora näkymä moneen elämässä saavutettuun ja koettuun. Tästä meillä saan kiittää miestäni, joka on teettänyt monista elämän kivoista hetkistä kuvakirjan, lapsistakin on kirjat joka vuodelta. Ei ole kauaa, kun selasin meidän hääalbumia. Niin monta asiaa olin jo ehtinyt seitsämässä vuodessa unohtaa, lämpimiä muistoja.

Perjantaipullapäivä

Näin perjantaisin on ollut aina kiva kerätä vähän vinkkejä, ajatuksia ja ideoita viikonloppuun ja niin aion tehdä jatkossakin. Postauksen nimenä luonnollisesti tuo. Lupaan myös perjantaisin vinkata aina hyväksi todetun tai kiinnostavan perjantaipullapaikan, luonnollisesti.

  • Tämän viikon perjantaipullat syödään, tattadadaa..Ikeassa. Minulla on sinne muutenkin asiaa, kolmevuotias haluaa pallomereen ja samalla on lounaskin helposti hoidettu. Vinkkaan tässä kuitenkin samalla viime viikon pullat, ne syötiin Kanniston leipomossa Punavuoressa ja se ei petä koskaan. Lapset rakastavat myös paikan nakkipiirakoita. Erityisesti paikan kardemummapullaa suosittelen.
  • Sarjavinkki viikolopulle: The Loudest Voice. Yhtä aikaa hyvä ja kamala. Sarja kertoo siis Fox News:n Roger Ailesta. Russel Crowea ja Sienna Milleriä on erittäin vaikea erottaa rooleistaan.
  • Me yritetään lukea tyttöjen kanssa aika paljon ja viimeistään päivän lukukiintiö täytetään sängyssä ennen nukkumaan menoa. Tässä kaksi hyvää suositusta juurikin kolmevuotiaalle. Kestosuosikkina meillä toimii Veera-kirjat, joissa siis seikkailee myös Tatu ja Patu. Niitä on ainakin kaksi ja molemmissa kirjoissa on aina kaksi tarinaa. Suosittelen tutustumaan. Tatu ja Patu sellaisenaan ovat vielä hieman haastellisia sanoisin ehkä alle viisivuotiaille, mutta Veera-kirjoissa heidän vierailunsa toimivat. Toinen ihan uusi suosikki on tämä. Kirja kertoo eskari-ikäisestä Hiirusta, mutta teksti on vielä sen verran yksinkertaista, että nuorempikin siitä selkeästi saa paljon irti. Kirjassa käsitellään pukemista, ostamista, tyhmää äitiä ja elämän pieniä iloja, ja osuu ainakin selkästi meidän kohta neljävuotiaan ajatuksiin tosi hyvin.
  • Eilen tein viimein härkislasagnea, se oli juuri niin hyvää kuin reseptistä saattoi odottaa, ja ennen kaikkea helppo tehdä. Teen varmasti toistekin. Kiitos teille arjen ruokabloggareille, että teette meidän muiden arjesta helpompaa ja herkullisempaa.
  • Liikaa en voi hehkuttaa tänä perjantaina myöskään metsälenkkien terapeuttista vaikutusta. Olemme tehneet niitä tässä alkusyksyn aikana viikottain, välillä useamminkin. Niidenhän ei tarvitse olla mitään kaksituntisia vaelluksia, vaan yhden Nuuksio-retken lisäksi olemme retkeilleet ihan tuossa lähimetsässä, välillä yli tunnin, välillä vartin. Jos lähdössä joku tökkii, niin eväiden maininta pukee jo vaatteet päälle lähes itsestään.
  • Metsälenkkeihin liittyen olen innostunut nyt erityisesti tänä vuonna sienestämisestä. Tai olen yrittänyt etsiä sieniä toisella silmällä ja valvoa lapsia toisella. Saldo ei vielä ainakaan kovin kummoinen ole ollut, kerran kannoin kotiin kuusi herkkutattia ja toisella kertaa pari kantarellia. Mutta sienten ihmettely lasten kanssa jo on ohjelmanumero sinänsä. Suppilovahveroiden lisäksi nuo onkin ne ruokasienet, mitkä tunnistan. Suppisten paras kausi taitaakin olla juuri alkanut.
  • Sienistä onkin helppo siirtyä suoraan aiheeseen muu ruoka ja ruokalaskut. Meillä menee aika paljon rahaa ruokaan ja olenkin ottanut nyt hetkelliseksi tavoitteeksi pohtia, mistä ruokalaskussa olisi mahdollista säästää. Rakastan ruokaa ja tykkään kokata, ja hyvä ja terveellinen ruoka on tärkeä osa meidän arkea. Suunnitelmallisuudesta on luonnollisesti iso apu, mutta ei meillä sekään aina ruokalaskua pienennä, että kävisin kerran viikossa sunnuntaina kaupassa koko viikolle. Tilanteet muuttuu ja välillä ei ehditä kokkaamaan ollenkaan, ja toisinaan aikaa riittää vain joihinkin tiettyihin ruokiin. Tästä johtuen olen nyt yrittänyt pitää aina pari reseptiä yhdellä kauppareissulla kerrallaan mielessä ja toteuttaa ne lähipäivinä varmasti. Toisinaan siitä edellisen päivän illallisesta riittää usein myös lapsille seuraavaksi päiväksi, mikä olisi itseasiassa varmasti se arjen ideaalitilanne. Silloin voin myös kokata miehelle ja minulle jotain, mitä lapset eivät esimerkiksi suostu syömään. Mutta katsotaan, mistä tässä kuukauden aikana pystyn nipistämään ja onnistuuko se ylipäätään kovin helposti. Yksi vinkki muuten jo tässä: söin ennen aina aamiaiseksi kreikkalaista jugurttia, pähkinöillä ja marjoilla. Olen lähes kokonaan vaihtanut aamupalani takaisin kaurapuuroon. Siitä saa jo säästöakin aikaiseksi. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mistä te tingitte kaupassa?

Kivaa viikonloppua kaikille!

Myöhäiset kesäterkut Saltsjöbadenista

Sen verran palaan vielä kesään, että lähetän tällaiset supermyöhäiset terkut ihanasta Saltsjöbadenista. Lyhyt kesälomareissu Ruotsiin oli täysin oikea valinta, kaksi yötä laivassa, yksi yö Saltsjöbadenissa ja yksi Tukholmassa. Vuosia sitten ennen lapsia kävimme mieheni kanssa päiväseltään ajamassa tuolla Saltiksessa Solsidanin kuvauslokaatioissa ja sillon jo päätin, että joskus tulemme yöpymään tuohon superkauniiseen Grand Hotel Saltsjöbadeniin. Hotelli oli juuri niin ihana, kuin olin uskaltanut kuvitella isoine huoneineen, upeine näköaloineen ja herkullisine aamiaisineen, ystävälllisestä henkilökunnasta puhumattakaan. Aamiaispöytään tuntui myös luontevalta mennä kukkamekossa.

Lyhyen kävelymatkan päässä hotellista löytyy Saltsjöbadenin friluftsbad, siis pieni uimala ilman uima-altaita, uiminen tapahtuu meressä. Miehille ja naisille oli omat saunaosastonsa, mutta me menimme ainastaan pienelle hiekkarannalle vähän kastelemaan varpaita veteen. Vesi oli yllättävän kylmää heinäkuuksi, olin siis ainoa koko perheestä, joka kävi uimassa, muut keskittyivät hiekka- ja vesileikkeihin. Emme olleet uimista etukäteen suunnitelleet, mutta ajoimme pikaisesti läheiseen Nackan ostoskeskukseen uikkariostoksille, koska päivä oli tosi kuuma. Olimme silloin aiemmalla reissulla mieheni kanssa lounastaneet uimalan ravintolassa ja niin teimme nytkin, pieni lista, mutta varsin hyvää ruokaa. Sieltä sain aikoinaan inspiraation yhteen kesän bravuuriruuistani: varhaisperunoita, kylmäsavulohta ja tankoparsaa. Niin helppoa ja niin hyvää.

Isompia leikkipuistoja ei järkevän kävelymatkan päässä tuntunut olevan, mutta onneksi pullanhakumatka pelasti tilanteen. Olin aiemmin googlannut, mistä alueen parhaat kanelipullat löytyy ja sinne tietysti ajoimme. Sattumalta vastapäätä löytyi myös iso ja ilmeisen suosittu puisto. Pullat todella olivat hyviä, paikka on 1902 perustettu Kringelgården. Saatiin siis aika spesiaalit perjantaipullat tuolla viikolla.

Koska en googlaamallakaan mitään järkevän matkan päässä olevia illallispaikkoja löytänyt, päädyimme illallistamaan hotellilla tietämättöminä mitä odottaa. Kun astut vanhaan ja arvokkaaseen kristallikruunuin koristeltuun saliin 1- ja 3-vuotiaiden kanssa ja istutat heidät valkoisen pöytäliinan ympärille toivoen, että kumpikaan ei saa mitään ”yllättävää” kohtausta seuraavan puolitoistatuntisen aikana, on siinä hetki hengityksessä pidäteltävää. Onneksi loppujen lopuksi kaikki meni oikein hyvin muutamia servettien heittoja ja lusikallaopettelusessioita lukuun ottamatta. Sain juoda samppanjani loppuun ja Skagen oli herkullinen. Jo alussa tarjoilija tiedusteli, menemmekö suoraan pääruokaan. En osaa sanoa, oliko se pieni vihjaava kommentti vai näytimmekö valmiiksi jo siltä, että ruokien olisi parempi saapua nopeasti. Ja nehän tulivat, en muistele tarjoilijaa kuitenkaan pahalla, ehkä jopa voisin sanoa ymmärtäväni häntä.

Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Tukholmaan, tällä reissulla sieltä suosittelen erityisesti:

  • Elite Park hotellia, jossa yövyimme. Olemme olleet siellä ennenkin ja menemme varmasti uudestaankin. Lasten kanssa sijainti on täydellinen Humlegårdenin leikkipuiston vieressä ja kaikki kivat jutut löytyy kävelymatkan päästä.
  • Svenskt Tenn, Arket ja Uniqlo (ainoat kaupat, jossa ehdin käydä). Ostin vuodeksi t-paitoja varastoon. Voin kyllä lämpimästä suositella molempien, siis Arketin ja Uniqlon paitoja. Arketin t-paidat lapsille ovat myös osoittautuneet hyviksi ja kestäviksi. Svenskt Tenn:iltä haluaisin aina ostaa tyynyjä ja tapettia, mutta tyydyin vain ruokailualustoihin lapsille.
  • Humlegårdenia tietysti, ihana puisto. Silloin toivoin, että koirakin olisi ollut mukana.
  • Skansenia, varsin idyllinen paikka lapsiperheille, miksei ihan aikuisillekin. Tunnelmaa ei luonnollisesti latistanut, että siellä pääsi myös ratsastamaan.

Hyvää syksyä!

Kyllä, syksy on saapunut. Olimme kurpitsakarnevaaleilla Koiramäen Pajutallilla (yksi kivoimmista syystapahtumista muuten), ostin tietysti kurpitsoita mukaan, jotka koristavat nyt parveketta ja ruokapöytää, sytytin ensimmäiset kynttilät, olemme olleet metsässä useana päivänä toiveissa löytää edes muutama kantarelli tai herkkutatti, perjantaipuskana toimii artisokat, päiväkodin sadonkorjuukahvila lähestyy, takit ja pipot ovat tulleet päivittäiseen käyttöön, koiran lenkit ovat pidentyneet (hän on ehdottomasti syyskoira), valkkari on vaihtunut punkkuun ja kävin ostamassa Voguen September issuen. Olen säästänyt jo useamman vuoden numerot, kai niitä on joskus kiva lukea, vertailla, kauhistella ja ihastella. Tämän vuoden vierailevana toimittajana oli itse herttuatar Meghan.

Sienestyksestä olen erityisesti innostunut tänä syksynä. Kun ensimmäisellä kerralla jotain saalista saa, niin tulee pakottava tarve päästä metsään uudelleen. Kokeilkaapa vaikka. Asumme alueella, jossa metsää on ihan vieressä, niin perusulkoiluunkin on helppo yhdistää kevyt sieniretki, eväiden kanssa luonnollisesti. Metsä on paras ilontuoja ja stressinlievittäjä ihan meidän koko perheelle ja olemmekin nyt käyneet metsäretkillä joka viikko useamman kerran. Löydetyt herkkutatit paistoin ja maustoin ja söimme niitä sellaisenaan kasvissosekeiton päällä. Risottoon tai keittoon ei määrä olisi riittänyt. Kantarellit olen joutunut ostamaan kaupasta. Kaksi kertaa olen ehtinyt tehdä kantarellirisottoa, yksi lempiruuistani muuten. Siinä kohtaa taivun ostamaan kuitenkin vielä sitä valkkaria, toimii siten paremmin. Soave classico on muuten tosi hyvä viini sienirisotolle, esimerkiksi tämä. Työskentelin aikoinaan lähes koko opiskeluaikani Alkossa, joten viinien ihmettely on jäänyt osaksi arkipäivää myös sen jälkeen.

Tuossa taannoin ystävälleni pohdin miten kodista saa helposti syksyisen, niin siihenpä ei muuten paljoa vaadita, vaihdoin pari sohvatyynynpäällistä, ostin artisokat kukkakaupasta maljakkoon (taitaakin olla joku tämän syksyn hitti), tein minikurpitsoista ja parista kynttilästä pienen asetelman ruokapöydälle, laitoin ison kurpitsan parvekkeelle ja siirsin kotimaiset omenat kauniiseen kulhoon. Siinä ainakin jo hyvä alku.

Ja hei, olenhan tehnyt jo kerran omenahyvettä, mieheni mukaan omenahyvää. No siis sitä kaura-omenapaistoista, mitä kaikki tekee syksyllä. Omenat alle ja kaurahiutaleet päälle ja jotain muutakin vähän. Helppo ja hyvä syksyinen jälkkäri.

Tervetuloa nyt siis tänne uudelle sivustolle kaikki, vanhat ja uudet lukijat. En tiedä kuinka moni on jaksanut seurata mukana, koska tahti on ollut aika hiipunutta, mutta nyt se varmasti tästä vain toivottavasti kiihtyy. Palo kirjoittamiseen ja kuvaamiseen on kova.