Elämäni aakkoset (osa I)

Aloitin edellisenkin blogini tekemällä Gloria-lehdestä tutun elämäni aakkoset -kyselyn ja koska nyt ollaan taas vähän uuden äärellä tai ainakin uuden nimen äärellä, niin ajattelin, että sitä olisi kiva päivittää, joten täältäpä palaa. Teen kahdessa osassa, jotta postauksesta ei tule aivan liian pitkä.

A Tämä on helppo, ehdottomasti aamiainen tai aamut. Oli kyseessä sitten arki- tai viikonloppuaamut, niin kaikki käy. Olen ehdottomasti aamuihminen, enkä juuri koskaan yli kahdeksaan nuku. Paras tapa olisi herätä tyhjään keittiöön ensin itse keittämään kahvia, ennen kuin kukaan muu nousee. Sattuneista syistä ne aamut ovat kyllä harvassa. Aamiaisen ohittaminen tuntuisi myös kovin vieraalta, nykyisin syön aina kaurapuuroa tai banaanipannareita. Inhokki A-kirjain tällä hetkellä on varmaankin auto. Asuinpaikan vuoksi olemme pakotettuja kahteen autoon. Olen aika kyllästynyt ajamaan ja olisin myös täysin valmis toisesta autosta luopumaan. Yksi monista syistä, miksi muutto pyörii aika paljon nykyisin mielessä.

B No tähän kai pitää vastata nyt ne baananipannarit, koko perhe rakastaa! Tai barre, barre-tunnit ovat ihania!

C California, yksi haavematkakohteeni. Haluisin ajaa Pacific Coast Highwayn, vuokrata jostain rannan läheisyydestä asunnon, tehdä siellä itse aamiaista ja nauttia rennosta tunnelmasta.

D Dean & Deluca, ihana ruokakauppa, jonne toivoisin taas pian pääseväni fiilistelemään tunnelmaa.

E Eläimet, lähellä sydäntä aina vain. Olen varmasti edellisessä elämässä pitänyt löytökoirien tarhaa. Jos lapset ovat yhtä eläinrakkaita kuin äitinsä, niin oppivat varmasti nopeasti, keneltä pupuja kannattaa pyytää. Tällä hetkellä meillä on yksi koira, ja juuri nyt hyvä näin.

F Farkut, oman vaatekaapin kulmakivi, joita käytän useita kertoja viikossa, mieluiten otan ne sinisenä.

G Gilmore Girls, yksi kaikkien aikojen parhaista sarjoista.

H Helsinki, ihana Helsinki, mihin koen jatkuvaa ikävää. Pääkaupunkiseudulla toki asun nytkin, mutta olisin valmis taas palaamaan Helsinkiläiseksi, mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

I Itsetunto, tärkeä ominaisuus tietysti itselle, mutta erityisen tärkeä asia pohdittavaksi lastenkasvatuksessa. Uskon, että hyvällä itsetunnolla ja kourallisella empatiaa varustettu yksilö ei esimerkiksi koskaan kiusaa muita. Lasta ei varmasti voi liikaa kehua.

J Jumpat. Liikuntamuodoista parhain, siis ryhmäliikunta. Jatkoin taas salijäsenyyttäni kesän jälkeen ja aikataulullisten ongelmien vuoksi olen treenannut pääasiassa nyt salilla, no valitettavan harvoin vielä sielläkin. Salitreeniin pitää asennoitua ihan eri tavalla kuin jonkun toisen vetämiin jumppiin ja väsyneenä iltaisin treenistä saa paljon enemmän irti ryhmässä. Suosikkejani ovat pilates (erityisesti groovy pilates), kaikki tehokkaat hiit-treenit, steppi (jossa en ole kertaakaan vielä toisen raskauden jälkeen käynyt), barre ja tanssitunnit.

K Kahvi, jota ilman ei aamut ala tai pullat maistu yhtä hyviltä. Mielessäni aina kaihertaa ajatus, että olisin terveellinen teen juoja, mutta ei, en vaihda kahvia, en varmaan ikinä. Enää en juo mitään erikoiskahveja, vaan kahvi aina tummana kauramaidolla kiitos. Toinen K olisi varmaan keikat tai konsertit. Yksi parhaista tavoista viettää vapaailtaa on syödä hyvin jossain ihanassa ravintolassa ja suunnata siitä hyvälle keikalle.

L Lapset, luonnollisesti tärkeintä koko maailmassa ja kovin kiitollinen, että niitä on kaksi meille siunattu. Toinen L olisi varmaan lehdet, rakastan paperilehtiä, säännöllisesti luen Glorian ruokaa ja viiniä (tilaan), ruotsalaista Mamaa ja säännöllisen epäsäännöllisesti ostan Trendin, Damermas världin tai Glorian kodin.

M Matkustaminen ehdottomasti. En juurikaan turistina etsi upeimpia nähtävyyksiä tai extreme-kokemuksia, vaan olen sellainen arkireissaaja, vien mielellään arkea lomalle mukaan, tykkään käydä salilla tai lenkillä, istuskella kahviloissa ja bongailla paikan menoa ja ihmisiä. Lasten kanssa käydään paikallisissa leikkipuistoissa, siellä sitä paikallista elämää vasta on helppo seurata. Asun mielelläni hotellissa ja yhtä mielellään vuokraan myös lomakodin, molemmissa on puolensa. Paikalliset ruokakaupat saattavat olla usein reissuni mielenkiintoisin nähtävyys ja tuliaiseksi kotiin ostan usein esimerkiksi suolaa, keittiöpyyhkeitä tai vaikka hyvää pastaa riippuen missä ollaan.

N Ihana, ihana New York, mihin kaipaan aina vain. Tämä tuskin sen kummempia selittelyjä kaipaa. Ensimmäisen kerran olimme siellä häämatkalla 2012.

O Opettaja, ammattiminäni. Työ on samaan aikaan opettavaista, avartavaa, raskasta ja kivaa. Toisinaan kaipaan aamuisin, että voisin mennä töihin omaan toimistoon, vetää oven kiinni ja olla tunnin hiljaa. Ja toisinaan tuntuu siltä, että olen tosi oikeutettu saadessani tehdä tällaista työtä. Nyt olen tosin hoitovapaalla vielä, kaipaan kyllä jo töihin usein, mutta juuri nyt näin on hyvä.

Tämä korvatkoon tällä kertaa perjantaipullapäivän. Tällä viikolla melkein kaikki perheessä ovat enemmän tai vähemmän sairastaneet, joten ensi viikolla taas paremmalla otteella blogin kimpussa.

Tai yhden hyvän lastenvaatevinkin voin kyllä tänne heittää näin perjantain kunniaksi vielä. Ihan siis syystä kannattaa näköjään valita kotimaisia lastenvaatemerkkejä. Hankin kesän aleista lapsille Gugguun legginsejä ja laatu on mielettömän hyvä! Voin sanoa, että niitä on pesty ja edelleen ovat kuin uudet. Sama juttu Kaikon mekoissa, superlaadukkaita ja kauniita. Tuntuu myös, että laadukkaammista vaatteista tahrat vain irtoavat helpommin. Kappahlin ja Zaran laatuun taas en viime aikoina ole ollut kovinkaan tyytyväinen ainakaan lastenvaatteiden osalta.

Follow my blog with Bloglovin

Mainokset

Perjantaipullapäivä

  • Tänään kaikki ovat oikeutettuja perjantaipullalle, se on nimittäin kansallinen korvapuustipäivä! Traditio on kopioitu Ruotsista, jossa Kanelbullens dag -päivää on vietetty jo vuodesta 1999. Nämä hieman virallisemmat perjantaipullat syödään tänään Hernesaaren Birgitassa. Ehkäpä yhdistetään tähän lähileikkipuistokin.
  • Täydensin eilen hieman siemenvarastojani, koska aion leipoa, en puusteja, vaan pitkästä aikaa sämpylöitä, ”yön yli sämpylöitä”. En ole varma, miten perheeni tokenee sunnuntaiaamusta syrjäytettyäni banaanipannarit.
  • Illalla sudin vähän lisää meikkiä naamaan, otan jalat alle kotoa ja lähden viettämään iltaa naisten kesken. Tiedossa ravintolaillallinen ja yksi keikkakin, ihanaa päästä ulos! Tosin lauantaiaamuna toisenkin lapsen pitää nykyisin päästä tanssitunnille, niin se hieman rajoittaa rellestyksen määrää.
  • Viikon Netflix-suositus on Inside Bill’s Brain. Sarjassa syvennytään siis Bill Gatesin ajatuksiin ja elämään. Siis mikä hyvä mies hän onkaan. Tiesittekö, että hän on lahjoittanut yli 50 prosenttia omaisuudestaan vaimonsa kanssa yhteisen säätiön kautta mm. tarttuvien tautien torjuntaan kehitysmaissa. Tuli tarve saada tietää miehestä vieläkin lisää. Tiesin, että hän on lahjoittanut rahaa paljon hyväntekeväisyyteen, mutta, että kuinka paljon ja millä tavalla, ja kuinka isosti hän itse on siinä kaikessa mukana kehittämässä ja idoimassa. Ihailtavaa.
  • Sämpylöiden lisäksi viikonlopun ruokalistalla on Kylmänakki-yhteisön Boltsi-pastakastike. Kyseessä on siis nämä kovin kehutut kaura-siemenpyörykät. Ja jos ette vielä tiedä, mikä on Kylmänakki, kurkatkaa tuolla nimellä instagramista. Sieltä saa paljon pieniä arkisia vinkkejä keittöön ja helpohkoja ja herkullisen kuuloisia reseptejä, joiden taka-ajatus on saada nirsotkin lapset syömään. Yhteisön takana häärii Hanna Gullichsen ja Elina Ylitervo.
  • Tämän viikon lempiasu on ollut ehdottomasti mom jeansit ja muhkea ja laadukas neule. Poolopaita on tehnyt myös comebackin syysasuihini. Ehkäpä tänään saadaan joku kuvakin asusta.

Nyt kahville. Hyvää viikonloppua kaikille!

Syyskuvajahdissa

Teimme viikonloppuna leikkipuistoretken Kaivariin samalla toiveissa ottaa muutama syyskuva lapsista. No se nyt oli helpommin sanottu kuin tehty, ainakin kun toiveissa oli ottaa kuva, jossa molemmat istuisi tai edes seisoisi paikallaan ja mahdollisuuksien mukaan saada myös koira istutettua siihen johonkin väliin. Jos pienempi saatiin paikalle ihmettelemään esimerkiksi lentokoneen ääntä katse taivaassa, isompi oli ehtinyt jo möksähtää ja näytti kuvissa siltä, että alkaa itkeä hetkenä minä hyvänsä. Siinä vaiheesa jopa lasten isä tajusi kakkapissa-huumorin olevan enää ainoa vaihtoehto ja sekös nyt meidän lapsia sitten naurattaa. Tai nauratti edes pienen tarvittavan hetken, kunnes oli aika lahjoa koko jengi pullalla. Nuorin ei valitettavasti lahjonnasta ymmärrä vielä mitään, joten nauruyritysten jälkeen hän otti jalat alleen ja sessio loppui siihen. Lopputuloksena oli kaksi tai kolme aivan käyttö- ja teetätyskelpoista kuvaa kortilla, yhteenä kuvia oli yli 40. Kuvaukset päätettiin Ursulan pulliin, pienemmälle croissantti ja isommalle Berliinin munkki, minkä hän aina mahdollisuuden tullen valitsee. Siinä vaiheessa ei enää kenenkään suu ollut onneksi mutrussa eikä ollut kiire mihinkään. Kaikki hyvin siis.

Tosi kivaksi kuvauslokaatioksi osoittautui Kaivopuiston tähtitornin tilukset. Maisemaa riittää ja kuvien taustalle jäi kauniisti kellertyneiden puiden latvat. Ympäristö muuttui ruskaiseksi muuten aika yllättäen, ensin pari hassua puuta ja parissa päivässä koko maisema olikin sekoitus keltaista ja punaista, ainakin meillä.

Rakastan valokuvia ja valokuvausta. Ennen siihen vain oli kovin paljon enemmän aikaa. Viimeisen vuoden olen luottanut lähes täysin puhelinkuviin ja viimein tänä kesänä kamera pakattiin taas mukaan laukkuun, valitettavan harvoin edelleen. Olen usein palloillut ajatuksella palkata ammattikuvaaja ottamaan syyskuvia koko meidän perheestä, mutta sitten taas toisaalta ihan kelpokuvia onnistutaan ottamaan itsekin, niin siirrettiin ammattikuvaajaa vieläkin tuonnemmaksi. Studiokuvia en kaipaa, mutta jotain kivoja mahdollisimman autenttisia ulkokuvia koko perheestä olisi kiva vielä joskus saada.

Valokuvissa ja erityisesti niiden teetätyksessä on myös se hyvä puoli, että huonompina päivinä niihin tarttuminen usein auttaa muistuttamaan siitä, että ne huonotkin päivät muuttuvat aina paremmiksi, niissä on suora näkymä moneen elämässä saavutettuun ja koettuun. Tästä meillä saan kiittää miestäni, joka on teettänyt monista elämän kivoista hetkistä kuvakirjan, lapsistakin on kirjat joka vuodelta. Ei ole kauaa, kun selasin meidän hääalbumia. Niin monta asiaa olin jo ehtinyt seitsämässä vuodessa unohtaa, lämpimiä muistoja.

Perjantaipullapäivä

Näin perjantaisin on ollut aina kiva kerätä vähän vinkkejä, ajatuksia ja ideoita viikonloppuun ja niin aion tehdä jatkossakin. Postauksen nimenä luonnollisesti tuo. Lupaan myös perjantaisin vinkata aina hyväksi todetun tai kiinnostavan perjantaipullapaikan, luonnollisesti.

  • Tämän viikon perjantaipullat syödään, tattadadaa..Ikeassa. Minulla on sinne muutenkin asiaa, kolmevuotias haluaa pallomereen ja samalla on lounaskin helposti hoidettu. Vinkkaan tässä kuitenkin samalla viime viikon pullat, ne syötiin Kanniston leipomossa Punavuoressa ja se ei petä koskaan. Lapset rakastavat myös paikan nakkipiirakoita. Erityisesti paikan kardemummapullaa suosittelen.
  • Sarjavinkki viikolopulle: The Loudest Voice. Yhtä aikaa hyvä ja kamala. Sarja kertoo siis Fox News:n Roger Ailesta. Russel Crowea ja Sienna Milleriä on erittäin vaikea erottaa rooleistaan.
  • Me yritetään lukea tyttöjen kanssa aika paljon ja viimeistään päivän lukukiintiö täytetään sängyssä ennen nukkumaan menoa. Tässä kaksi hyvää suositusta juurikin kolmevuotiaalle. Kestosuosikkina meillä toimii Veera-kirjat, joissa siis seikkailee myös Tatu ja Patu. Niitä on ainakin kaksi ja molemmissa kirjoissa on aina kaksi tarinaa. Suosittelen tutustumaan. Tatu ja Patu sellaisenaan ovat vielä hieman haastellisia sanoisin ehkä alle viisivuotiaille, mutta Veera-kirjoissa heidän vierailunsa toimivat. Toinen ihan uusi suosikki on tämä. Kirja kertoo eskari-ikäisestä Hiirusta, mutta teksti on vielä sen verran yksinkertaista, että nuorempikin siitä selkeästi saa paljon irti. Kirjassa käsitellään pukemista, ostamista, tyhmää äitiä ja elämän pieniä iloja, ja osuu ainakin selkästi meidän kohta neljävuotiaan ajatuksiin tosi hyvin.
  • Eilen tein viimein härkislasagnea, se oli juuri niin hyvää kuin reseptistä saattoi odottaa, ja ennen kaikkea helppo tehdä. Teen varmasti toistekin. Kiitos teille arjen ruokabloggareille, että teette meidän muiden arjesta helpompaa ja herkullisempaa.
  • Liikaa en voi hehkuttaa tänä perjantaina myöskään metsälenkkien terapeuttista vaikutusta. Olemme tehneet niitä tässä alkusyksyn aikana viikottain, välillä useamminkin. Niidenhän ei tarvitse olla mitään kaksituntisia vaelluksia, vaan yhden Nuuksio-retken lisäksi olemme retkeilleet ihan tuossa lähimetsässä, välillä yli tunnin, välillä vartin. Jos lähdössä joku tökkii, niin eväiden maininta pukee jo vaatteet päälle lähes itsestään.
  • Metsälenkkeihin liittyen olen innostunut nyt erityisesti tänä vuonna sienestämisestä. Tai olen yrittänyt etsiä sieniä toisella silmällä ja valvoa lapsia toisella. Saldo ei vielä ainakaan kovin kummoinen ole ollut, kerran kannoin kotiin kuusi herkkutattia ja toisella kertaa pari kantarellia. Mutta sienten ihmettely lasten kanssa jo on ohjelmanumero sinänsä. Suppilovahveroiden lisäksi nuo onkin ne ruokasienet, mitkä tunnistan. Suppisten paras kausi taitaakin olla juuri alkanut.
  • Sienistä onkin helppo siirtyä suoraan aiheeseen muu ruoka ja ruokalaskut. Meillä menee aika paljon rahaa ruokaan ja olenkin ottanut nyt hetkelliseksi tavoitteeksi pohtia, mistä ruokalaskussa olisi mahdollista säästää. Rakastan ruokaa ja tykkään kokata, ja hyvä ja terveellinen ruoka on tärkeä osa meidän arkea. Suunnitelmallisuudesta on luonnollisesti iso apu, mutta ei meillä sekään aina ruokalaskua pienennä, että kävisin kerran viikossa sunnuntaina kaupassa koko viikolle. Tilanteet muuttuu ja välillä ei ehditä kokkaamaan ollenkaan, ja toisinaan aikaa riittää vain joihinkin tiettyihin ruokiin. Tästä johtuen olen nyt yrittänyt pitää aina pari reseptiä yhdellä kauppareissulla kerrallaan mielessä ja toteuttaa ne lähipäivinä varmasti. Toisinaan siitä edellisen päivän illallisesta riittää usein myös lapsille seuraavaksi päiväksi, mikä olisi itseasiassa varmasti se arjen ideaalitilanne. Silloin voin myös kokata miehelle ja minulle jotain, mitä lapset eivät esimerkiksi suostu syömään. Mutta katsotaan, mistä tässä kuukauden aikana pystyn nipistämään ja onnistuuko se ylipäätään kovin helposti. Yksi vinkki muuten jo tässä: söin ennen aina aamiaiseksi kreikkalaista jugurttia, pähkinöillä ja marjoilla. Olen lähes kokonaan vaihtanut aamupalani takaisin kaurapuuroon. Siitä saa jo säästöakin aikaiseksi. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mistä te tingitte kaupassa?

Kivaa viikonloppua kaikille!

Myöhäiset kesäterkut Saltsjöbadenista

Sen verran palaan vielä kesään, että lähetän tällaiset supermyöhäiset terkut ihanasta Saltsjöbadenista. Lyhyt kesälomareissu Ruotsiin oli täysin oikea valinta, kaksi yötä laivassa, yksi yö Saltsjöbadenissa ja yksi Tukholmassa. Vuosia sitten ennen lapsia kävimme mieheni kanssa päiväseltään ajamassa tuolla Saltiksessa Solsidanin kuvauslokaatioissa ja sillon jo päätin, että joskus tulemme yöpymään tuohon superkauniiseen Grand Hotel Saltsjöbadeniin. Hotelli oli juuri niin ihana, kuin olin uskaltanut kuvitella isoine huoneineen, upeine näköaloineen ja herkullisine aamiaisineen, ystävälllisestä henkilökunnasta puhumattakaan. Aamiaispöytään tuntui myös luontevalta mennä kukkamekossa.

Lyhyen kävelymatkan päässä hotellista löytyy Saltsjöbadenin friluftsbad, siis pieni uimala ilman uima-altaita, uiminen tapahtuu meressä. Miehille ja naisille oli omat saunaosastonsa, mutta me menimme ainastaan pienelle hiekkarannalle vähän kastelemaan varpaita veteen. Vesi oli yllättävän kylmää heinäkuuksi, olin siis ainoa koko perheestä, joka kävi uimassa, muut keskittyivät hiekka- ja vesileikkeihin. Emme olleet uimista etukäteen suunnitelleet, mutta ajoimme pikaisesti läheiseen Nackan ostoskeskukseen uikkariostoksille, koska päivä oli tosi kuuma. Olimme silloin aiemmalla reissulla mieheni kanssa lounastaneet uimalan ravintolassa ja niin teimme nytkin, pieni lista, mutta varsin hyvää ruokaa. Sieltä sain aikoinaan inspiraation yhteen kesän bravuuriruuistani: varhaisperunoita, kylmäsavulohta ja tankoparsaa. Niin helppoa ja niin hyvää.

Isompia leikkipuistoja ei järkevän kävelymatkan päässä tuntunut olevan, mutta onneksi pullanhakumatka pelasti tilanteen. Olin aiemmin googlannut, mistä alueen parhaat kanelipullat löytyy ja sinne tietysti ajoimme. Sattumalta vastapäätä löytyi myös iso ja ilmeisen suosittu puisto. Pullat todella olivat hyviä, paikka on 1902 perustettu Kringelgården. Saatiin siis aika spesiaalit perjantaipullat tuolla viikolla.

Koska en googlaamallakaan mitään järkevän matkan päässä olevia illallispaikkoja löytänyt, päädyimme illallistamaan hotellilla tietämättöminä mitä odottaa. Kun astut vanhaan ja arvokkaaseen kristallikruunuin koristeltuun saliin 1- ja 3-vuotiaiden kanssa ja istutat heidät valkoisen pöytäliinan ympärille toivoen, että kumpikaan ei saa mitään ”yllättävää” kohtausta seuraavan puolitoistatuntisen aikana, on siinä hetki hengityksessä pidäteltävää. Onneksi loppujen lopuksi kaikki meni oikein hyvin muutamia servettien heittoja ja lusikallaopettelusessioita lukuun ottamatta. Sain juoda samppanjani loppuun ja Skagen oli herkullinen. Jo alussa tarjoilija tiedusteli, menemmekö suoraan pääruokaan. En osaa sanoa, oliko se pieni vihjaava kommentti vai näytimmekö valmiiksi jo siltä, että ruokien olisi parempi saapua nopeasti. Ja nehän tulivat, en muistele tarjoilijaa kuitenkaan pahalla, ehkä jopa voisin sanoa ymmärtäväni häntä.

Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Tukholmaan, tällä reissulla sieltä suosittelen erityisesti:

  • Elite Park hotellia, jossa yövyimme. Olemme olleet siellä ennenkin ja menemme varmasti uudestaankin. Lasten kanssa sijainti on täydellinen Humlegårdenin leikkipuiston vieressä ja kaikki kivat jutut löytyy kävelymatkan päästä.
  • Svenskt Tenn, Arket ja Uniqlo (ainoat kaupat, jossa ehdin käydä). Ostin vuodeksi t-paitoja varastoon. Voin kyllä lämpimästä suositella molempien, siis Arketin ja Uniqlon paitoja. Arketin t-paidat lapsille ovat myös osoittautuneet hyviksi ja kestäviksi. Svenskt Tenn:iltä haluaisin aina ostaa tyynyjä ja tapettia, mutta tyydyin vain ruokailualustoihin lapsille.
  • Humlegårdenia tietysti, ihana puisto. Silloin toivoin, että koirakin olisi ollut mukana.
  • Skansenia, varsin idyllinen paikka lapsiperheille, miksei ihan aikuisillekin. Tunnelmaa ei luonnollisesti latistanut, että siellä pääsi myös ratsastamaan.

Hyvää syksyä!

Kyllä, syksy on saapunut. Olimme kurpitsakarnevaaleilla Koiramäen Pajutallilla (yksi kivoimmista syystapahtumista muuten), ostin tietysti kurpitsoita mukaan, jotka koristavat nyt parveketta ja ruokapöytää, sytytin ensimmäiset kynttilät, olemme olleet metsässä useana päivänä toiveissa löytää edes muutama kantarelli tai herkkutatti, perjantaipuskana toimii artisokat, päiväkodin sadonkorjuukahvila lähestyy, takit ja pipot ovat tulleet päivittäiseen käyttöön, koiran lenkit ovat pidentyneet (hän on ehdottomasti syyskoira), valkkari on vaihtunut punkkuun ja kävin ostamassa Voguen September issuen. Olen säästänyt jo useamman vuoden numerot, kai niitä on joskus kiva lukea, vertailla, kauhistella ja ihastella. Tämän vuoden vierailevana toimittajana oli itse herttuatar Meghan.

Sienestyksestä olen erityisesti innostunut tänä syksynä. Kun ensimmäisellä kerralla jotain saalista saa, niin tulee pakottava tarve päästä metsään uudelleen. Kokeilkaapa vaikka. Asumme alueella, jossa metsää on ihan vieressä, niin perusulkoiluunkin on helppo yhdistää kevyt sieniretki, eväiden kanssa luonnollisesti. Metsä on paras ilontuoja ja stressinlievittäjä ihan meidän koko perheelle ja olemmekin nyt käyneet metsäretkillä joka viikko useamman kerran. Löydetyt herkkutatit paistoin ja maustoin ja söimme niitä sellaisenaan kasvissosekeiton päällä. Risottoon tai keittoon ei määrä olisi riittänyt. Kantarellit olen joutunut ostamaan kaupasta. Kaksi kertaa olen ehtinyt tehdä kantarellirisottoa, yksi lempiruuistani muuten. Siinä kohtaa taivun ostamaan kuitenkin vielä sitä valkkaria, toimii siten paremmin. Soave classico on muuten tosi hyvä viini sienirisotolle, esimerkiksi tämä. Työskentelin aikoinaan lähes koko opiskeluaikani Alkossa, joten viinien ihmettely on jäänyt osaksi arkipäivää myös sen jälkeen.

Tuossa taannoin ystävälleni pohdin miten kodista saa helposti syksyisen, niin siihenpä ei muuten paljoa vaadita, vaihdoin pari sohvatyynynpäällistä, ostin artisokat kukkakaupasta maljakkoon (taitaakin olla joku tämän syksyn hitti), tein minikurpitsoista ja parista kynttilästä pienen asetelman ruokapöydälle, laitoin ison kurpitsan parvekkeelle ja siirsin kotimaiset omenat kauniiseen kulhoon. Siinä ainakin jo hyvä alku.

Ja hei, olenhan tehnyt jo kerran omenahyvettä, mieheni mukaan omenahyvää. No siis sitä kaura-omenapaistoista, mitä kaikki tekee syksyllä. Omenat alle ja kaurahiutaleet päälle ja jotain muutakin vähän. Helppo ja hyvä syksyinen jälkkäri.

Tervetuloa nyt siis tänne uudelle sivustolle kaikki, vanhat ja uudet lukijat. En tiedä kuinka moni on jaksanut seurata mukana, koska tahti on ollut aika hiipunutta, mutta nyt se varmasti tästä vain toivottavasti kiihtyy. Palo kirjoittamiseen ja kuvaamiseen on kova.

Mökkikuvia

Juuri nyt tämä on parasta mahdollista lomaa. Antaapa kuvien puhua puolestaan. Mökkikuumeinen lähettää siis terveiset mökiltä! Pannukakkuja, Pavlovaa, lenkkejä, saunaa, trampoliinia, kahlausta, terassikahveja, viiniä ja lehtiä, niistä on tämä mökkiloma tehty.