Hyvää syksyä!

Kyllä, syksy on saapunut. Olimme kurpitsakarnevaaleilla Koiramäen Pajutallilla (yksi kivoimmista syystapahtumista muuten), ostin tietysti kurpitsoita mukaan, jotka koristavat nyt parveketta ja ruokapöytää, sytytin ensimmäiset kynttilät, olemme olleet metsässä useana päivänä toiveissa löytää edes muutama kantarelli tai herkkutatti, perjantaipuskana toimii artisokat, päiväkodin sadonkorjuukahvila lähestyy, takit ja pipot ovat tulleet päivittäiseen käyttöön, koiran lenkit ovat pidentyneet (hän on ehdottomasti syyskoira), valkkari on vaihtunut punkkuun ja kävin ostamassa Voguen September issuen. Olen säästänyt jo useamman vuoden numerot, kai niitä on joskus kiva lukea, vertailla, kauhistella ja ihastella. Tämän vuoden vierailevana toimittajana oli itse herttuatar Meghan.

Sienestyksestä olen erityisesti innostunut tänä syksynä. Kun ensimmäisellä kerralla jotain saalista saa, niin tulee pakottava tarve päästä metsään uudelleen. Kokeilkaapa vaikka. Asumme alueella, jossa metsää on ihan vieressä, niin perusulkoiluunkin on helppo yhdistää kevyt sieniretki, eväiden kanssa luonnollisesti. Metsä on paras ilontuoja ja stressinlievittäjä ihan meidän koko perheelle ja olemmekin nyt käyneet metsäretkillä joka viikko useamman kerran. Löydetyt herkkutatit paistoin ja maustoin ja söimme niitä sellaisenaan kasvissosekeiton päällä. Risottoon tai keittoon ei määrä olisi riittänyt. Kantarellit olen joutunut ostamaan kaupasta. Kaksi kertaa olen ehtinyt tehdä kantarellirisottoa, yksi lempiruuistani muuten. Siinä kohtaa taivun ostamaan kuitenkin vielä sitä valkkaria, toimii siten paremmin. Soave classico on muuten tosi hyvä viini sienirisotolle, esimerkiksi tämä. Työskentelin aikoinaan lähes koko opiskeluaikani Alkossa, joten viinien ihmettely on jäänyt osaksi arkipäivää myös sen jälkeen.

Tuossa taannoin ystävälleni pohdin miten kodista saa helposti syksyisen, niin siihenpä ei muuten paljoa vaadita, vaihdoin pari sohvatyynynpäällistä, ostin artisokat kukkakaupasta maljakkoon (taitaakin olla joku tämän syksyn hitti), tein minikurpitsoista ja parista kynttilästä pienen asetelman ruokapöydälle, laitoin ison kurpitsan parvekkeelle ja siirsin kotimaiset omenat kauniiseen kulhoon. Siinä ainakin jo hyvä alku.

Ja hei, olenhan tehnyt jo kerran omenahyvettä, mieheni mukaan omenahyvää. No siis sitä kaura-omenapaistoista, mitä kaikki tekee syksyllä. Omenat alle ja kaurahiutaleet päälle ja jotain muutakin vähän. Helppo ja hyvä syksyinen jälkkäri.

Tervetuloa nyt siis tänne uudelle sivustolle kaikki, vanhat ja uudet lukijat. En tiedä kuinka moni on jaksanut seurata mukana, koska tahti on ollut aika hiipunutta, mutta nyt se varmasti tästä vain toivottavasti kiihtyy. Palo kirjoittamiseen ja kuvaamiseen on kova.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s