Pitkä aika on viime käynnistä täällä, mutta edelleen toiveissa elää, että pian aikaa tänne olisi enenevissä määrin. Uutisiakin on, blogi ja meidän perhe muuttaa maisemaa jo ihan muutaman viikon kuluttua, koska uusi koti odottaa Skånessa Malmössä. Asia realisoitui vasta joulukuussa, joten pientä hässäkkää on ollut asunnon myymisen, uuden kodin löytämisen, muuttojuttujen ja muiden liikkuvien osien parissa. Nyt onneksi alkaa näyttää joltain osin jo valoisammalta. Päätöksen jälkeen muutama ensimmäinen päivä kiisi tunteesta toiseen, mutta sen jälkeen olen ja olemme olleet tasaisen onnellisia ja tyytyväisiä uusista tuulista. Tottakai pieni haikeus on koko ajan läsnä, koska Suomeen jää kaikki läheiset ihmiset, vanha koti, päiväkoti ja kaikki muu tuttu ja turvallinen. Mutta liikaa ei pidä velloa niissäkään ajatuksissa, koska varmasti tämä mahdollisuus tuo myös paljon uutta, jännittävää ja jotain parempaakin. Ja Ruotsihan ei ole kaukana, aika moni sukulainen on jo lennot varannut vierailulle ja nopeasti päästään itsekin aina tarvittaessa ja kovan ikävän iskiessä Suomeen.
Olen itseasiassa todella inspiroitunut uudesta kodista, tulevasta kaupunkiasumisesta, lasten mahdollisuudesta oppia uusi kieli helposti, Kööpenhaminan läheisyydestä ja ihan vain yksinkertaisesti Ruotsissa asumisesta. Jotenkin se on tuntunut sellaiselta henkiseltä kotimaalta jo joskus aiemminkin. Tukhomassa olin aikoinaan vaihdossa puoli vuotta opiskelujen alkutaipaleella, ja sen jälkeen aarrekartassa on ollut useana vuonna ajatuksia Ruotsissa asumisesta. Nyt se sitten toteutuu. Tehkääpä siis aarrekarttoja! Kyllä niitä haaveita pääsee toteuttamaan, tavalla tai toisella.
Meidän ulkomaakomennuksella (mikä siis ei ole varsinaisesti komennus) ei ole mitään määräaikaa ja olemmekin sopineet, että niin pitkään ollaan kuin siltä tuntuu. Jos itsetutkiskeluun vuosien aikana on yhtään luottamista, niin uskon olevani muuttuviin tilanteisiin helposti sopeutuva ihminen ja kotihan on siellä, missä perhekin on. Lasten sopeutumisesta en osaa olla huolissani, koska onneksi he ovat vielä aika pieniä. Erityisesti esikoiselle uusi päiväkoti tulee tuottamaan varmasti hankaluuksia alussa, mutta niin olisi tapahtunut päiväkodin vaihdossa Suomessakin. Toki asiaa vaikeuttaa lisää uusi kieli ja siihenkin pitää varautua, että ensimmäisten kuukausien aikana hän ei päiväkodissa ainakaan liikaa puhu. Lasten päiväkodin alkuun olen itseäni jo henkisesti aika paljon valmistanut, vaikka emme vielä edes tiedä milloin he pääsevät sen aloittamaan. Uskon, että niin kutsuttu integroituminen olisi vauhdikkaampaa, jos paikan jo keväällä saisimme. Muussa tapauksessa keksitään muita sopeutumiseen hyväksi havaittuja keinoja sinne elokuuhun asti.
Näillä ajatuksilla olen siis uuteen vuoteen lähtenyt. Olo on hyvin odottava ja positiivinen, näin tämän varmasti juuri piti mennäkin. Blogissa siis luvassa tänä vuonna ainakin sopeutumista uuteen kotiin ja maahan, reissuja Etelä-Ruotsissa, Malmö- ja Kööpenhamina-vinkkejä, toivottavasti paljon kamerakuvia ja tietysti myös uuden kodin sisustusjuttuja. En tiedä onko sisustuskärpänen puraissut eniten auringon ja tulevan kevään vai uuden kodin johdosta, varmasti molempien.
Kuvat on otettu meidän tammikuisen lauantain päiväreissulta uuteen kotikaupunkiin, kun käytiin mieheni kanssa ajelemassa kaupunkia ristiin rastiin ja yritettiin saada paikasta edes jonkinlainen mielikuva. Mieheni toki on reissannut Malmössa jo pidempään, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen.
Kivaa viikkoa! Ja hauskaa, kun vielä löysit tänne.
PERJANTAIPULLAPÄIVÄ 