Viikonloppu uudessa paikassa tuntuu vielä erityisen kivalta, koska se tarkoittaa, että kaksi aikuista on taas pari päivää jakamassa päivien vuoristoradat. Tuttuja ei vielä liiaksi uudessa kotikaupungissa ole poikkeuksena leikkipuistojen tutut äidit ja isät, joiden kanssa siellä hiekkalaatikon reunalla viikottain samaan aikaan istutaan. Nekin aikuiset kontaktit ovat tietysti erittäin tervetulleita. Ja kävihän meitä kotipihalla moikkaamassa saman talon yksi suomalainenkin, joka oli kuullut pihalla tuttua kieltä.

Viikonloput ovat aina hyvin tervetulleita myös siinä mielessä, että kumpikaan lapsista ei ole vielä hoidossa, ja jos yrittäisin väittää, että viikot eivät välillä heidän kanssaan ole raskaita, niin valehtelisin. Kyllä niistä aina huumorilla ja oikealla asenteella selvitään, mutta joskus toivoisin viettäväni yhden päivän myös ylhäisessä yksinäisyydessäni. Äitini piti alunperin olla meillä ensimmäisen kerran jo arjen pienenä helpottajana huhtikuussa, mutta korona päätti toisin. Pohdinpa tässä vain niitä latautuneita odotuksia siihen hetkeen, kun viimein saan hetken hengähtää ja päästään vaikka miehen kanssa kaksin lenkille tai illalliselle, siinä voi parituntinen tuntua viikolta.

Sen aika ei ole vielä, joten kirjoittelen tähän alle hyväksi todetut vinkit rentouttavaan ja mukavaan viikon lopetukseen juuri tähän hetkeen.

• Kannattaa siivota torstaina. Silloin saa herätä perjantaina jo valmiiksi puhtaaseen kotiin ilman olkapäällä istuvaa mörköä likaisesta vessasta tai muruisesta keittiöstä. Vaihdoin tänään myös lakanat, viikonloppuna nukutaan pehmeissä ja puhtaissa pellavalakanoissa.
• Kun viikonlopun ruuat onnistuu suunnittelemaan jo viimeistään torstaina valmiiksi, niin ruokakaupan ruuhkiin ei tarvitse mennä. Äitienpäivä on Ruotsissa tänä sunnuntaina, niin veikkaan, että ruuhkat ovat vieläkin suuremmat kuin normaalisti. Varasin ainekset jo pitsaan ja parsarisottoon. Raparperipiirakkaa leivotaan myös, taitaa olla aika parhaimmillaan juuri nyt. Ruuanlaitonkaan suhteen en kuitenkin ole suunnitelmallisimmasta päästä, joten jostain lehdestä inspiroituneena saatan joutua juosta Ica:an vielä yhden lisätäydennyslenkinkin.
• Perjantaina ei välttämättä kuitenkaan aina huvita kokkailla, joten olemme pyhittäneet sen jo varmaan monta viikkoa putkeen noutoruualle. Olen edelleen varsin fiiliksissä siitä, että viimeinkin asumme ruokalähettien tavoitettavissa. Viime viikonloppuna syötiin vietnamilaista, tänä perjantaina jotain muuta.

• Puhelimestani löytyy pitkä Skånen vinkkipankki, ja sitä olemme yrittäneet viikonloppuisin aina lyhentää. Tällä viikolla vuorossa on Helsingborgin seutu, koska sieltä läheltä löytyy parikin vierailemisen arvoista paikkaa, ”kesämetropoliksi” kutsuttu Båstad ja Sofiero slottsträdgård. Katsotaan ehditäänkö molempiin vai pitääkö ne jakaa kahdelle eri päivälle, koska itse Helsingborgiinkin olisi kiva tutustua, ja retkille on aina varattava aikaa myös leikkipuistoille.

• Ja hei, viikonloppuhan ei tule ilman kukkia. Viime viikolla ostin ensimmäiset pionit ja toiset hain tänään. Hinta niissä on pikkuhiljaa tippunut jo lähes siedettävälle tasolle. Markettipioneista olen luopunut, koska en jaksa arpoa niiden aukeamista. Kesäkuussa harvemmin ostan kukkia, koska keräilen ne usein luonnosta maljakkoon. Täytyykin ennen juhannusta metsästää parhaat kukka-apajat tästä läheltä.

• Aurinkoa on luvattu ainakin seuraavat kymmenen päivää, joten myös viikonloppuna on luvassa paljon ulkoilua, parvekekahveja ja toivottavasti taas vähän pidempi juoksulenkki. Huomenna pääsee molemmat tytöt myös ratsastamaan, koska Kummingården Ridlekis tarjoaa myös vartin heppailukokeiluja perheen ihan pienimmillekin. Nuorimmainen on nyt jäänyt aika suruissaan aina maneesin reunaan sunnuntaisin, kun isosisko on lähtenyt metsäratsastukselle. Huomenna pääsee hänkin kokeilemaan.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!