Iltalenkin varrelta

Olen vähän herätellyt juoksuinnostusta taas raskauksien jälkeen. Ensimmäisen ja toisen raskauden välissä oli aika tasan puolitoista vuotta, ja siinä välissä lenkit jokseenkin onnistui, mutta kävin silloin enemmän jumpissa. Toisen raskauden jälkeen yritin ensimmäisiä juoksulenkkejä puolen vuoden jälkeen synnytyksestä, mutta niiden onnistumisprosentti oli aika heikko, ja jatkui heikkona pitkään kunnes otin itseäni pakon edessä niskasta kiinni tietynlaisen lihaskuntoharjoittelun kanssa. En ollut uskaltanut kokeilla kunnon hölkkälenkkiä hetkeen, mutta muutto uuteen paikkaan ja korona nostivat taas innon huippuun, ja vitsi se ilon leimahdus, kun tajusin, että juoksu taas sujuu.

Eli, tervetuloa mukaan sunnuntain iltalenkille maisemien muodossa. Olin ennen ehdottomasti aamu-urheilija, paras aika lenkille oli heti sängystä noustua, ja voisin kuvitella, että kesän edetessä niin on ehkä edelleenkin. Nyt olen kuitenkin tähän asti täällä hölkkäillyt iltaisin, ehkä olosuhteiden pakosta, mutta kroppa on tuntunut myös olevan energisimmillään poikkeuksellisesti kuuden jälkeen illalla. Aamut täällä ovat olleet edelleen aika viileitä, ja koiralenkkiä ei meillä voi yhdisää juoksuun, koska koira ja hänen ymmärtämättömyytensä pidempiä hölkkälenkkejä kohtaan. Mukavuudenhaluisen keski-ikäisen yorkin lenkit ovat haisteluita ja lyhyitä lintujen ja oravien motivoimia sprinttejä varten.

Tänään myös havahduin siihen, kuinka kivaa on lopettaa viikko juoksulenkkiin. Maanantaina herää varmasti vähän virkeämpänä ja iloisempana, kun muistissa on vielä illan reippailu. Lenkit eivät ole olleet pitkiä, noin viiden kilsan pituisia, mutta en mitään matkaennätyksiä ole lähtenyt tavoittelemaankaan, vain pään tuulettamista, pientä sykkeen nostoa, kunnon ylläpitoa ja hyvää mieltä. Jos juoksen kesällä 7 kilometriä, niin olen jo tyytyväinen. Juoksen aina lähimmän hevostallin kautta, koska matkalla voin parhaimmassa tapauksessa käydä vielä vähän heppojakin taputtelemassa. Kotimme on aika kivasti kaupungin ja jonkinlaisten peltomaisemien välissä, joten fiiliksen mukaan voi valita, mihin suuntaan tossuja liikuttaa. Toistaiseksi juoksu on tuntunut parhaalta hiekalla, joten suunta on ollut aina sama. Matkalta löytyy hevosten lisäksi kirkko, pieni vesistö, paljon peltoa, söpö pientaloalue, kauniita pihoja ja usein myös jäniksiä ja fasaaneja. Tänään juoksin poikkeuksellisesti ilman musiikkia podcast korvissa, ja totesinkin sen olevan hyvä tapa pitää vauhti maltillisempana. Varmasti juuri siitä syystä illan lenkki kulki aika kivasti. Juoksun lisäksi kävisin tosi mielelläni myös hot jooga tunneilla, ja vaikka paikallinen sali vanhassakaupungissa onkin ollut koko ajan auki, ei sinne meneminen ole tuntunut ajatuksena vielä hyvältä. Kotijoogan voimaan on siis toistaiseksi uskominen.

Energistä alkavaa viikkoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s